perjantai 10. kesäkuuta 2016

Sijoitusstrategiastani (Osa 1)

Mainitsin aiemmin, että haluan kasvattaa kassavirtaa indeksisijoittamisen sijaan. Tämä tahtotila johti myös firman perustamiseen - veronkantohan iskee indeksisijoittajaan vasta, kun jotain myydään mutta verovipua on tarjolla heti, kun rahaa virtaa sisäänkin päin.

Haluaisin jakaa sijoitusstrategiani tarkemmalla tasolla julkisesti, sillä se näyttäisi poikkeavan muiden kertomasta strategiasta. Mainittakoon sitä ennen, etten ole talousasioissa millään tasolla formaalisti kouluttautunut, vaan kaikki "tietämykseni" on oman mieleni sekä internetin perukoilta kaivettua.

"Kasvua kohtuuhinnalla" on yksi ahkerasti lainattu mantra. Sitä olen monien bloggaajienkin nähnyt mainitsevan. Mikä se kohtuuhinta sitten on? P/E:n ja muiden fundamenttien laskeskelu sekä liiketoiminnan laadullinen arviointi ovat epäilemättä arvokasta touhua, mutta voisinko sivuuttaa osan tästä jalkatyöstä?

Poimintastrategiani perustuu keskeisesti toisten tekemän tutkimustyön hyödyntämiseen. Paremman termin puutteessa kutsun sijoituspäätösprosessiani nyt arvoketjuksi. Jos tämän arvoketjun ensimmäinen lenkki olisi kaikki se yrityksien "raakadata" joka maailmalla on vapaasti saatavilla ja viimeinen lenkki kyllä/ei-muotoinen ostopäätös, niin hypoteesini on, että saan pitkällä tähtäimellä parhaat tulokset, mikäli asemoidun arvoketjussa mahdollisimman kapea-alaiseen rooliin ja mahdollisimman lähelle loppua. Miksi?

Raakadata on verrattain helposti saatavilla ja siitä on yksinkertaista tehdä alustavia päätelmiä ns. fundamenttien muodossa. Itse en ole erityisen kiinnostunut tekemään huomattavaa määrää laskelmia, tonkimaan tilinpäätöksiä enkä välttämättä edes juoksemaan yhtiökokouksissa, joten jätän homman niille joilla siihen on halua.

Ideaalisesti haluaisin hajauttaa useammalle toimialalle. Eikö se tarkoittaisi sitä että minulla pitäisi olla syvällisempää ymmärrystä useasta toimialasta? Ja eikö kunkin toimialan sisällä voi olla useita eri liiketoimintamalleja? Buffettilla taisi olla liiketoiminnan ymmärtämisestä painava sanansa.

Mikä oma roolini siis on? Minun tehtäväni on valita ne tahot, joita pidän luotettavina lähteinä sijoituspäätösten pohjaksi. Otan siis nöyrästi lakin käteen, myönnän että on osapuolia, jotka pystyvät tekemään itseäni parempia analyysejä ja otan tehtäväkseni etsiä ne.

Yksi käyttämäni lähde on Inderes. Pidän heidän aamukatsauksiaan laadukkaina ja seuraan heidän tekemiään suosituksia sekä mallisalkkun toimintaa. Inderesin analyytikoilla on paitsi uskottavuutta myös track recordia. Osakesäästäjien keskusliiton jäsenillä oli kesäkuun alkuun saakka mahdollisuus käyttää Inderesin maksullista palvelua maksutta. En kokenut sen tuovan riittävästi lisäarvoa joten päätin olla jatkamatta tilausta vaikka jäsenetuna hinnasta tippuu yhä puolet pois.

Inderesin analyyseillä oli merkittävä, kenties ratkaisevakin rooli ainakin seuraavissa ostopäätöksissäni (merkittävimmästä vähiten merkitsevimpään):
- Martela
- CapMan
- Restamax
- Verkkokauppa.com
- Oriola
- Stora Enso
- Sampo

Fundamenteistä sekä markkinatilanteesta laskettujen tavoitehintojen lisäksi analyysit ovat antaneet kattavaa kuvaa kunkin bisneksen lähivuosien tavoitteista ja haasteista. Varsinkin edellisen listan alkupäästä löytyy yhtiöitä, joiden toiminnasta tiesin tuskin mitään ennen kuin ostosuositusten myötä sain kiinnostusta pureutua asiaan.

Sijoituspäätösteni tukena käytän muitakin lähteitä. Kirjoitin niistä jo muutaman kappaleen, mutta sain (ilokseni?) huomata että teksti oli tiukkaa ja sitä oli paljon joten päätin viheltää pelin tässä kohtaa poikki ja jatkankin asiaa seuraavassa postauksessani.

Seuraavan kirjoitukseni aihe on Shareville. Minulla ei ole käsitystä millä mekanismilla Sharevillen muut n. 100000 käyttäjää kokevat luovansa sen käytöllä lisätuottoa (vai kokevatko ollenkaan), mutta haluan jakaa oman näkemykseni asiasta.

Ensi kertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti